Ulkona on mustaa ja märkää, mutta olen niitä ihmisiä, joita se ei juurikaan haittaa. Vasta kun tulee liukasta, olen harmissani. Nyt voi polttaa kynttilöitä ja on aikaa kirjoittaa, kun ulos ei tee mieli. Aloitinkin kuukausi sitten Proosa-kirjoittajakurssin, jonka Oriveden Opisto järjestää verkkokoulutuksena. Työstön sen puitteissa novellikokoelmaa, joka toivonmukaan on valmis ensi keväänä.
Alla oleva kuva ei millään tavoin liity kirjoittamiseen,
mutta äidilläni oleva esine oli niin ihana, että se täytyi kuvata.
Nyt kun olet hetken miettinyt, voin se kertoa.
Kuvassa on lampaan reisiluusta valmistettu virkkuukoukku.
Kapistus on luultavasti ukkini tekemä ja sen parina on ollut luinen parsinneula,
joka on tätini hallussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti