C-rakennus on neljäs, ja jää viimeiseksi Oysin eli Pohteen rakennuksista, 

jonka suunnittelussa olen mukana.

Talo nousee tulevina vuosina kohtaan, missä oli aiemmin päivystys, paikka ympyröity punaisella.

Kuva kaapattu Ylen paikallisuutisten videosta.

Talven selkä taittuu ja sukututkimus muuttuu pian harrastuksesta työksi, sillä minulla on enää 25 työpäivää jäljellä. Vielä viime kesänä ajattelin, että jatkan osa-aikaisena Oys C-rakennuksen suunnitteluprosessissa ainakin vuoden pidempään. Mennyt syksy oli meidän perheessä todella rankka, itsellä oli vain pientä kremppaa, mutta välillä jo pelkäsin menettäväni puolison verenmyrkytykseen, joka oli seurausta luomen poistosta. Kun elämä joulun alla alkoi näyttää valoisammalta, kypsyi mielessäni päätös ryhtyä oloneuvokseksi, että ehdimme viettää myös terveitä eläkepäiviä.

Teen nämä muutamat viimeiset viikot lyhennettyä työaikaa, pidän pois saldoja, joita kertyi kiireisinä työaikoina, ja niinpä sukututkimus on jo saanut enenevän osan päivän tunneista. Olen tehnyt mielenkiintoisia löytöjä Matti Kallenpoika Mikkosen Liinu-vaimon sisarista, tai paremminkin sukuun naiduista ihmisistä.

Liinun kaksi siskoa päätyi Ameriikkaan, Michiganin Gogebic Countyn Ironwoodiin, jossa Mattikin oli toisella reissullaan. Kaisa Erika meni naimisiin kesäkuussa 1907 Iisakki Harjun kanssa, kun mies oli ehtinyt olla leskenä reilut seitsemän kuukautta, eli ihan ”laillisen ajan”.

Sen sijaan nuorempi sisko, Ida Kustaava asteli vihille Kalle Kustaa Pohjolan kanssa heinäkuussa 1901, vaikka miehellä oli vaimo Suomessa. Esteettömyyttä ei varmistettu Ameriikassa kovin tarkasti, riitti kun vakuutti olevansa vapaa.

Mitään tietoa avioerosta ei löydy, ja Lehtimäen kirkonkirjoissa Kalle on merkitty Loviisa Heikintytär Isoahon puolisoksi vielä 1920. Kalle ehti olla kaksinnaineena lähes 25 vuotta, sillä suomivaimo kuoli vasta huhtikuussa 1926. Pariskunnalle syntyi Emil poika 1887, joka oli alle vuoden vanha, kun isä nousi valtamerilaivaan. Poika kuoli puolitoistavuotiaana, joten Kalle ei liene nähnyt tätä enää lähtönsä jälkeen.

On pieni mahdollisuus, että Kalle ja Loviisa päättivät yhteisellä sopimuksella avioliiton purkamisesta, sillä tuohon aikaan oltiin aika epämuodollisia, ja moni viis veisasi kirkon mielipiteestä. Jatkan kuitenkin etsimistä, saattaahan tieto virallisesta avioerosta putkahtaa esille jossain vaiheessa.

Vuosisadan alussa avioliitto ja avioero olivat työläispiireissä keskenään sovittavia asioita. Monilla pareilla oli tapana mennä Suomessa ”omantunnon avioliittoon”, josta he ilmoittivat lehtiuutisilla. Näin tekivät ne, jotka vastustivat kirkon valtaa, mutta viranomaisten silmissä liitot olivat laittomia. Siveyspoliisit etsivät aviotta yhdessä asuvia ja siitä saattoi joutua jopa vankilaan. Siviilivihkiminen tuli mahdolliseksi vuonna 1918, jonka jälkeen omantunnon liitot vähenivät.