Mikkosia: Isä, ukki ja mumma, syystalvella 1930
Sukunimi Mikkonen on lähinnä sydäntäni, olenhan itse syntynyt sen nimisenä. Aikoinani olisin voinut jäädä Mikkoseksi, jos olisin sanonut tahdon yhdeksän päivää myöhemmin, kun uudistettu sukunimilaki astui voimaan seuraavan vuoden puolella. En pitänyt sitä silloin tärkeänä, ja hyvän puolison saatuani, en ole myöhemminkään nähnyt tarvetta vaihtaa takaisin. Riittää kun itse tiedän, että olen sydämeltäni edelleen Mikkonen sekä kaenuulaenen, vaikka elämä onkin heittänyt maailmalle.
Muistan jo lapsena lukeneeni isäni isosedän, Hannes Mikkosen laatikaan sukututkimusta, mutta varsinainen kiinnostukseni suvun varhaisempia vaiheita kohtaan heräsi kymmenisen vuotta sitten. Sen jälkeen ei ole ollutkaan vapaa-ajan ongelmia. kaikki liikenevä aika kuluu sukujuurien ja historian tutkimiseen sekä sukutarinoiden kirjoittamiseen.
Alla Hanneksen laatima sukututkimus, joka on ollut pohjana omalle harrastukselleni:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti