Kävin perheeni kanssa Yli-Iin Kierikissä kesällä 2006. Sain siellä ahaa-elämyksen ja minulle tuli pakottava tarve kirjoittaa romaani, joka on täysin fiktiivinen, mutta näennäisesti sijoittuu samoille seuduille ja myöhäiseen kivikauteen.
Annoin kevättalvella 2012 tekstini kahden abi-tytön luettavaksi, jotta näkisin uppoaako se nuorempiin lukijoihin. Toinen näistä nuorista naisista pyysi saada käyttää teosta lukion luovan kirjoittamisen- kurssin suorittamiseen ja näytti minulle antamansa arvioinnin. Hän antoi luvan laittaa osan arvioinnistaan blogissani, mutta ei halua nimeään julkisuuteen. Näin hän kirjoitti:
Sudenkatse on vaikuttava ja hieno esikoisteos. Viiden vuoden taustatutkimustyö näkyy kirjassa selkeästi. Fiktiivisessä tarinassa kirjailija kertoo erittäin kattavasti myöhäisen kivikauden ihmisten elintavoista sekä heidän käyttämästään ravinnosta ja rituaaleista. Kasvien sekä muiden luonnontuotteiden käyttöä ja keräämistä koskevat uskomukset ovat kiinnostavaa luettavaa. Romaanissa näkyy selvästi kuinka henkiolentoja ja tiettyjä paikkoja palvottiin pelonsekaisin tuntein. Seremoniat sekä juhla- ja manausrituaalit on kuvattu elävästi, eikä kirjaan upotetun tiedon määrä tee siitä missään vaiheessa tylsää.
Kirjan kattava katsaus kivikautiseen elämään on mukaansatempaavaa ja hahmot nimineen vetäviä. Tekstiä elävöittämään on kirjan kieleen tarkoituksella valikoitu vanhoja suomalasia sanoja ja laadittu Kalevalasta vaikutteita saatuja runoja ja loitsuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti