Hyvää kesää

Keskikesän aika lähestyy, sitä ei suinkaan ole vielä ohitettu, vaikka yötöntä yötä vietettiin juhannuksena. Moni väittää, että kesä loppuu mittumaarin eli midsummerin aikaan, mutta oikeastihan se vasta alkaa silloin.

Entiwanahaan keskikesää juhlittiin 13. heinäkuuta eli silloin kun kesälomani koittaa. Vaikka täälläkin on suvi suloinen, ei Oulussa ole ollut tänä kesänä vielä yhtään hellepäivää. Ei sillä, että niitä kaipaisin, sukututkijalle viileät sadepäivät ovat tervetulleita, aika kuluu tietokoneen ja kirjojen äärellä, juuri hain 7 kappaletta Oulun historiaa käsitteleviä kirjastosta. Kerään aineistoa seuraavan Mikkosen sisaren, Kaisa Leenan tarinaan. Ennen kuin alan työstää kertomusta Kaisasta, yritän saada äidin isän äidin eli Pyykkösten sukututkimuksen julkaisukuosiin.

Keväällä sain Mikkos Matin tarinan valmiiksi, ja se on nyt kiertänyt luettavana muutamalla hänet tunteneella. Kertomuksen työstämiseen sain suunnattoman paljon Matin tyttärentyttäreltä Saara Uromolta ja naapurilta Taisto Kostamolta sekä muilta sukulaisilta. Suuri kiitos kaikille heille!

Matin tarina on luettavissa tämän blogin kohdassa:

3-2-4 Matti Kallenpoika Mikkonen

Harkitsen jälleen vakavasti tästä blogista luopumista, sillä en saa teksteistä sellaisia kuin haluaisin. Varsinkin kuvien lisääminen on hankalaa, niitä ei saa millään keinolla näkyviin oikeanlaisena. Jos vain löydän toisen alusta julkaista tarinoita oikean näköisinä, jää tämä blogi historiaan.

null

Ihana joululoma ja viimeiset jouluvalmistelut käsillä. Vietämme puolison kanssa tänään myös 39-vuotis hääpäivää, aivan arkisissa merkeissä, ehkä juhlistamme asiaa ensi vuonna enemmän.

Tämän vuoden jouluinen kertomus on luettavissa välilehdellä: Joulutarina 2024

Huomasin, että omat vastoinkäymiset sekä maailmantilanne vaikuttivat vähän liikaakin siihen millainen tarinasta muotoutui, mutta löytyy siitä iloisiakin asioita.

Oikein hyvää joulua kaikille ja olkoon tuleva vuosi 2025 parempi koko maailmalle.

 

Syksy riipii lehdet puista

Hieno ja pitkä kesä on takanapäin ja kellanruskeat lehdet peittää tienoon, mutta edelleen ruoho viheriöi ja orapihlaja-aidan oksisto sinnittelee kesäisenä.

Vielä muutama viikko sitten oli paljon kesäisempää, kun kävimme pikkuserkun kanssa kahvittelemassa ja ihailemassa auringonlaskua Nallikarissa. Kiitos Oulun vierailusta ihanalle sukulaiselleni Sarille, johon pääsin tutustumaan vasta joitakin vuosia sitten, mutta joka on niin sielunkumppani, että tuntuu kuin olisimme olleet aina ystäviä.

Lisäsin tähän blogiin uuden sukututkimustarinan, jossa kerrotaan kartoin ja tekstein seudusta missä isäni puolen esivanhemmat, Mikkosen perhe asui Kalle-pojan syntymän aikaan.

Tarina löytyy kohdasta:    3.2.3 Kalle Fredrik Mikkonen

Löytynyt sukulainen

 

Eilinen postaukseni joutaa tänään romukoppaan 😀

Vaikka sukututkimus on usein yksinäistä puuhaa, on se erilaisten sukututkijaryhmien avulla myös hyvin yhteisöllistä. Nykyisin lähes kaikki tieto kulkee netin kautta ja ryhmillä omia keskusteluforumeja, joista useat facebook alustalla. Niinpä huutelin apua noiden avulla useamassa face-ryhmässä ja muutaman tunnin kuluessa sain kaksikin vastausta, jotka toivat vastauksen mysteeriin.

Hukassa oli siis minun äidin isän äidin Anna Kustaavan syntymä ja sen myötä hänen äitinsä. Annan myöhemmissä tiedoissa kerrottiin, hän oli syntynyt Kuopiossa, ja hänen syntymä löytyi vieraspaikkakuntalaisten listalta. Samalla selvisi myös, että Elsa Lucia Wäyrynen, jota olen pitänyt hänen äitipuolenaan, onkin hänen äitinsä. Olin luullut Elsaa äitipuoleksi, koska luulin hänen pysyneen Kajaanin seudulla, ja koska hän meni naimisiin Pekka Pyykkösen kanssa vasta kymmenen vuotta Annan syntymän jälkeen. Myös velipuolina pitämäni pojat Kaarlo Henrik ja Juho Fredrik olivat mitä todennäköisimmin Anna täysveljiä.

Kadonnut sukulainen

Olen aina ajatellut, että äitini suku on tutkittu, sillä hän oli tyttönimeltään Leinonen. Ja totta on, että Kainuun Leinosista on monta kirjaa, joista esi-isäni löytyvät, mutta heidän vaimojen suvut onkin toinen asia.

Äidinäitini Seppäsiä löysin jonkin matkaa, mutta sitten jäljet katoavat, joten siinä sukuhaarassa on vielä tehtävää.

Suurempi yllätys oli minun äidin isän äidin äiti, josta ei ole löytynyt edes nimeä. Hän on kuitenkin niin tuoretta sukupolvea, että kyse ei ole ajasta, jolloin vaimoa ei mainittu kuin enintään etunimen verran. Ainoa johtolanka on, että ukkini mumma on tehnyt Pekka Pekanpoika Pyykköselle tyttären, Anna Kustaavan. Myöhempien dokumenttien mukaan tytär syntyi Kuopiossa 10.3.1879.

Sekä minä, että sukututkija Elise Airas puolisonsa kanssa, olemme yrittäneet löytää Pekka Pyykkösen elämänpolkuja sen jälkeen kun hän huhtikuussa 1866 otti muuttokirjan Paltamosta  Tyrnävälle, jonne hän ei saapunut. Olemme pystyneet selvittämään Pekan nuoruusajat sekä elinpaikat ja perhesuhteet sen jälkeen, kun hän palasi Paltamoon 1887 tytär mukanaan. Sitä ennen on reilun 21 vuoden musta aukko, jolloin Pekka tapasi tyttärensä äidin ja Anna Kustaava syntyi. Häntä ei ole Kuopion syntyneiden kirjassa, joten hänen äitiään on aika vaikea löytää.  

Pekka Pekanpoika Pyykkönen, syntynyt Paltamo, Uura Heikkilä, Heiluanmäki-niminen torppa 25.5.1845. Paltamon rippikirja 1842-1850, sivu 144:

https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/paltamo/rippikirja_1842-1850_ik184/160.htm

Pekka otti muuttokirjan Paltamosta Tyrnävälle 20.4.1866. Ulosmuuttaneet 1838-1878:

https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/paltamo/muuttaneet_1838-1878_mko1-3/52.htm

Pekka on palannut Paltamoon viimeistään 1887, ilman muuttokirjaa, jonka hän on kadottanut reissullaan. Tuon ajan rippikirja on avoin ainoastaan SSHY:n jäsenille, joten kerron vain, että viimeisessä sarakkeessa on maininta: "kuolettanut Suomen virallisessa lehdessä v.1866 ottamansa muuttotodistuksen Tyrnävälle."

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/420345?page=3

SUOMALAINEN WIRALLINEN LEHTI 12.10.1887 NO 236