Syksy on minulle parasta aikaa harrastaa kirjoittamista. Illat pimenee eikä tee mieli ulos tuuleen ja sateeseen. Voi käperytä läppärin tai muistikirjan kanssa sohvan nurkkaan kirjoittamaan. Tämä syksy tuntuu kuitenkin erilaiselta. Uuden työn myötä en tunnu löytävän aikaa kirjoittamiselle. Ajatuksia kyllä poukkoilee aivokopassa, mutta paperille tulee vain hätäisiä lauseita, jotka johdattavat pidempään tekstiin sitten joskus.
Kirjalleni on jo kyselty jatko-osaa. Kaikille olen sanonut, että sitten eläkeellä. Eli saatte odotella vähintään viisitoista vuotta. Novelleja rustaan. Toivottavasti ne ovat nopeammin valmiita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti